Kylläpä sitä yks ihminen pystyy melkeen ihmeisiin, jos vain yrittää. Työntäytteinen päivä ja aikainen aamu. Tuli töihin siinä määrin kiire, etten ehtinyt hakea ruokaa. Joten paahdoin sata lasissa koko päivän syömättä.
Kuuden maissa, kun lähdin töistä, niin ei pahemmin edes tehnyt mieli ruokaa, mutta kun tallilla kääntymisen jälkeen pääsin kotiin, niin kyllä ruoka maistui! Tahtoisin kirjoitella tänne vaikka ja kuinka paljon muuta, mutta koska pidän tätä omalla naamalla, niin tietyt asiat on parempi pitää ihan vaan omassa salaisessa päiväkirjassa, jota ei kukaan pysty lukemaan. Pitäähän ihmisillä olla salaisuuksia, eikö? 😉
Positiivista on se, että n mahdollista, että ei tarvitse muuttaa Espooseen, jos nyt murulla ei mieli muutu. Ainakin on varmaa, että toivottavasti talven aikana voidaan muuttaa tuonne lähikuntaan, jotta olisin lähempänä tammaa myöskin. Sitten sitä voi ideoida myös sitä omaa tallia. Onnellisin olen sitten, kun heppa on ihan omassa pihassa. Stten voidaan ottaa sille shettis kaveriksi, tai kuka ties murulle oma köpöheppa.
Mulla ei taida olla tältä päivältä sen enempää kerrottavaa, eikä oikeastaan edes mitään ajatuksia. Pahoitteluni siitä, että viime aikona kirjoitukseni ovat olleet aika lyhyitä, täytyisi tapahtua jotain, jotta olisi taas aiheita kirjoitella.
Olen saamaa mieltä, siitä että aina pitää olla salaisuuksia 🙂