Eilinen meni kihlatun juhlissa, joiden päätähti oli Gambina juoma. Itse en lähemmin tehnyt tuohon kyseiseen litkuun tuttavuutta, koska se jo näyttikin siltä, etten siitä pidä. En ylipäätään syö mielellään mitään karkkeja, jotka ovat väriltään punaisia ja mieluummin vältän myös sellaisia juomia, koska ne yleensä maistuvat mielestäni ihan saippualta. Tultiin ajoissa sieltä poiskin, kun ei oikein päässyt sellaiseen bilefiilikseen.
Eilinen ilma olisi ollut tosi kiva ratsastuksen osalta, mutta koska meillä oli kiire lähteä pk-seudulle, jouduin jättämään ratsastelun väliin. Tänään ajeltiin sitten kotiin puol neljän pintaan ja hirveä sumu oli meitä vastassa. Pelloilla oli niin sumuista, ettei kovin kauas nähnyt. Samalla ilma oli mun mielestä jotenkin uuvuttava ja raskas.
Jätin murun ja koirat kotiin ja lähdin siitä sitten tallille. Ajomatkakin sinne tuntui jotenkin normaalia pidemmältä. Koko ratsastus hevosen varustamisesta lähtien tuntui jotenkin ihan oudolta. Tuli sellainen epätodellinen olo, että tapahtuuko tämä oikeasti? Istuin hevosen selässä ja ihmettelin, että ”jep kyllä tämä liikkuu, mutta oma pää ei liiku sit yhtään!”. No selvittiin tallille tässä usvaisessa olotilassa ja purin Donnan ja heitin koppiinsa. Tein yhtä vetelänä kaikki muut hommat ja ajelin autolla kotiin.
Kotona homma jatkui yhtä sumuisena, kävin suihkussa ja kohta taidan juoda yhden siiderin vapaa-illan kunniaksi. Tainnut työviikko tehdä tehtävänsä ja uupumus olla sieltä peräisin. Taidan siirtyä telkkarin ääreen…