Tiistai:
Miten tämä kirjoituksen aloittaminen on aina yhtä vaikeaa? Otsikointi varsinkin. Odottelen tässä, että undulaatit suvaitsisivat mennä omaan häkkiinsä ja pääsisin sulkemaan oven. Ovat lennelleet jo tovin. Toinen menee häkkiin, mutta toinen jää ulos, ja sitten se häkkiin mennyt lentääkin sieltä jo pois. Kohta tarvii ottaa lamppu avuksi, että menevät sinne. Neitokakadu Tintti sai tänään myös kylvyn ja aluset vaihdoin myös kaikilta linnuilta.
Työntäytteisiä ovat olleet nämä kaksi päivää ja hevostakin olen kerennyt vain nopeasti rapsuttamaan karsinan siivouksen yhteydessä. Huomenna on onneksi vapaapäivä. Pääsen kokeilemaan niitä uusia kuolaimia, odotan erittäin positiivista ja mukavaa ratsastelutuokiota…
Roskaviestitkin on vähentyneet, enää tulee vain muutamia harvoin. Katseltiin, että olis ollut just passeli kämppä myynnissä meille. n. 75 neliötä, kolme huonetta, keittiö, sauna, autokatos yms. Sinne olis meidän perhe mahtunut paremmin, kuin hyvin! Mutta ongelmana se, että murulla ei ole vakiduuni, eikä kovin hyvä palkkainenkaan, joten lainan otto siihen tuskin onnistuu, asunnon hinta oli noin. 170 000, jos en ihan väärin muista ja kuukausierä olisi silloin 30- vuoden maksuajalla ollut joku 600 euroa. Meinasin jo soittaa tässä menneenä päivänä pankkiin ja kysyä, että mitenkäs mun olis mahdollista meidät sinne saada. Eka pitäisi tietysti tämä asunto myydä ja alle 50 000 en aio tästä luopua (siltikin jään 10 000 euroa tappiolle, koska itse otin lainaa yhteensä 60 000, tosin sitä kyllä meni sitten kaikkeen muuhunkin…).
Aloitin tämän blogi kirjoituksen kirjoittamisen jo eilen, mutta koska mut keskeytettiin, jäi tämä julkaisematta. Lisään tähän siis tämän päivän sisällön myöskin.
Keskiviikko:
Heräsin vapaapäivän aamuun (tosin ihan vähän liian myöhään, mitä olisin toivonut). Käytin koirat pihalla ja lähdin autoiilemaan tallille päin. Satuin taas just sellaiseen aikaan, kun oli aikalailla kaikki paikalla. Donna vähän hermostuu semmosesta ympärillä häärimiisestä ja siitä, että tapahtuu kauheasti jotain, mutta tänään malttoi ihan Ok seistä ja odottaa. Käytiin maastossa ja kokeilussa oli nyt ne uudet Combi kuolaimet. Pidin aika hellää ohjasotetta ja menomatka olikin taas tosi seesteinen ja kiva (mitä nyt tamma mukoili välillä taakseen tallille päin). Kotiin päin oli taas semmosta tuttua sähellystä, joskin ehkä hitusen verran rauhallisempaa, kun välillä aina otin pidätettä. Metsälenkki tehtiin myös loppuun ja siellä rykäisin vahingossa ohjista, kun Donna säpsähti jotain (tästähän päädyin siihen, että nyt sillä murtu nekku). Tallilla sitten painelin sen naamaa ja tamma katsoi mua melko ärtyneestikin jo siinä vaiheessa, kun puristelin toistuvasti sen nenäluuta…niin ei paranis niin hysteerinen aina olla, sitä paitsi tuo nenän murtuminen vaatii todellakin isot voimat, ennen kun se paukkuu. Huomasin myös, että Donnalla on iso rupi takajalan vuohisessa ja ihan vähän rupea oli myös muissa kintuissa. Rasvailin taas relaxantilla, kohta täytyy ostaa jotain riviä estävää voidetta, kun tuntuu, ettei siitä pääse nyt eroon!
Kotiin tultuani vaihdoin nopsaan vaatteet ja kävin vielä Pentikissä käyttämässä lahjakortin jämät ja kirpputorilla tutkimassa, löytyisikö mitään kivaa. Pentikistä ostin vessanmaton, pihdit, joilla saa leivän paahtimesta ilman, että näpit palaa, puisen kynälootan ja toffeeta.
Loppu päivä onkin pyhitetty loikoilulle ja laiskottelulle!