Uskomatonta, että tänään on torstai…mä elän yhä uudelleen vaan maanantaita toisensa perään.
Työpäivä meni sutjakkaasti ja sain olla avuksi monessa koulutusongelmassa tänään. Aloin tosissani miettimään, että mitä jos jossain vaiheessa laittaisin oman käytöskoulun pystyyn? Onhan mulla kuitenkin takataskussa jos jonkunlaista vippaskonstia ja kotona ollut vaikeita koiria. Olisi paljon helpompaa auttaa ihmsten koiria, kun näkee konkreettisesti mkä on tilanne ja mikä menee vikaan. Yleensä se voi olla ihan vaan kehonkieli, joka kertoo koiralle vääränlaista viestiä, mutta ihminen ei tiedosta tätä. Toki autan myös mun omassa työssä mielelläni näissä asioissa, mutta jos päättäisin ihan alkaa antamaan koulutusta kunnolla paneutuen yhteen koirakkoon kerrallaan, niin siitä kyllä tarvitsisin jo ihan palkkaa erikseen. Paras vaihtoehto voisi olla siis toiminimi. Nyt on niin moni ihminen sitä kysynyt, että enkö laittaisi omaa ”käytös klinikkaa” pystyyn, että voisin alkaa vakavasti harkitsemaan tätä sivutoimena…
Tulin kotiin tänään suoraan tallin sijaan. Vähän tiskailin ja ihan tosi hitusen siivoilin, mutta pää on jotenkin tyhjä (en tiedä johtuuko se taas yhdestä pienestä muutoksesta illalla), vai onko muuten vaan ajatukset lomalla.Tästä johtuen ei tämä kirjoittelukaan oikein rullaa eteenpäin niin, kuin toivoisin. Tuntuu, ettei ole mitään kirjoitettavaa, tai kerrottavaa. Se herättääkin mussa usein ajatuksen, että onkohan mun elämä jotenkin tosi tylsää. Jos mulle jotaan sattuu, niin sattuu sitten tallilla, tai töissä, johtuen siitä, että mulla ei ole täällä ns. meno kaveria. Jos asuisin pk-seudulla, olisi varmasti iltaisinkin mulla tekemistä. Kävisin enemmän ihmisten ilmoilla ja se tekisi toisaalta hyvää, sillä isot ihmismassat (ja joskus pienemmätkin) on aina ahdistaneet mua.
Jos sitä siirtyis sitten muihin hommiin, vaikka takaisin siivoomaan.