Niin, siinä se taas meni niin kuin edellisetkin. Ei kertakaikkiaan mitään uutta. Paitsi se, että olin tänään aivan rätti poikki töissä. Koko viikko on puurrettu niin tajuttomalla sykkeellä, että nyt alkaa olemaan ruumis aika poikki. Siispä otinkin tänään jo vähän rauhallisemmin, onneksi niin suuri työ on tehty, että eipä se mitään haittaa. Päivä oli lisäksi tosi hiljainen. Se ei taas ole lainkaan hyvä asia näin kaupan alalla.
Päätin tänään katsoa pitkästä aikaa myös elokuvan. Valkkasin summa mutikassa The Ward:in.
Elokuvan takakansiteksti vetosi niin hyvin muhun, että päätin kyseisen pätkän katsoa. Mulla oli sellainen käsitys, että se ei varsinaisesti olisi mitään kauhua, vaan enemmän ehkä jännitys.
Elokuva kertoo tytöstä, joka viedään mielisairaalaan, kun hänet on ensin löydetty metsästä juoksentelemassa yömekossa ja poltettuaan vanhan omakotitalon. Hän ei tiedä miksi hänet on sinne viety. Mielisairaalassa hän tapaa koko joukon erilaisia ihmisiä. Ne potilaat alkaa sitten pikkuhiljaa tipahtelemaan ympäriltä, koska muuan entinen potilas napsii näitä yksitellen. Kristen (päähenkilö) hiffaa sitten mistä on kyse ja päättää yrittää pakoa muiden kanssa, jotka on vielä jäljellä.
Varoitus, paljastan elokuvan lopun:
Lopulta selviää, että tämä tyttö on itse ollut nämä kaikki potilaat. Hänellä on ollut useita eri persoonia ja siihen on sitten käytetty tällaista erilaista hoitokeinoa, jotta on saatu kytkettyä muut persoonat pois. Sitten lupaillaankin jo kotiutumisella ja kaikella, mutta vielä ennen lopputekstejä mulla pomppas sydän kurkkuun, säikähdin niin helvetisti!
Elokuva ei itsessään ollut kovin pelottava (verrattain, että olen oikeesti nähnyt ihan tosi pelottavia leffoja), mutta oli se varmaan ihan Ok, ainakin tuli katsottua. Mun yöunille ja vilkkaalle mielikuvitukselle tämä ei kyllä tee yhtään hyvää.
Mä katson ihan tosi paljon elokuvia, olen aina tykännyt. Nuorempana myös luin enemmän, mutta nyt on käynyt niin, että olen lukenut kaikki itseäni kiinnostavat kirjat, enkä löytänyt enää luettavaa, joten viime vuosina olen keskittynyt elokuviin. Itseeni vetoaa psykologiset trillerit ja kunnon draama (ei mitään rakkaushömppää tai komediaa). Ennen rakastin sitä, että säikähdin oikein kunnolla ja andrenaliini vaan kohisi päässä. Mutta: kun sattuu mieli olemaan sellainen, että se ei anna mun sitten nukkua ja pelkään kuollakseni (pelkään pimeää muutenkin), olen lopettanut kyseisten pätkien katsomisen. Tosin tuo tämän päiväinen nyt varmaan sivusi vähän kauhua, mutta uskaltaisin väittää, ettei se aiheuta sen kummempia yöllisiä traumoja (puolisokin on tänään kotona, jos alkaa pelottamaan voin aina ilmoittaa siitä ja saada itseni rauhoittumaan).
Sellaista tähän päivään. Tallilla en käynyt tänään, oli hoitajan vuoro käydä. Huomennakin poikkean illalla ja sitten onkin viikonloppu vapaata. Jos vaikka ratsastelisin ja viettäisin laatu aikaa otuksen kanssa (toivottavasti mukavissa merkeissä, täytyy jo nyt muistaa kerätä se oma hermo, että olen jo valmistautunut siihen, ettei kaikki taas suju, niin kuin olen suunnitellut).
Kuittaan tähän, kiitos öitä.