Olin jo päättänyt, että lakkaan pitämästä tätä blogia, koska edelleen tulee sitä roskapostia enemmän, kuin tarpeeksi ja joka päivä. Lisäksi toissa päivänä kirjoitin pitkän tekstin oikein ajatuksella, mutta kun julkaisin sen, olikin näkyvissä vain otsikko ja teksti kadonnut en tiedä minne. Tästä harmistuneena meinasinkin, että tähän loppuu tämän blogin pito. No, olin jo aloittanut uuden blogin. Päätin, että teen sen täysin anonyymina, enkä kerro siitä kellekään, jotta saan antaa salattujakin tuntoja julki, mutta jotenkin vainoharhaisena ihmisenä pelkäsin, että jokuhan voi silti tunnistaa (vaikka netti onkin niin mahdottoman iso paikka ja mahdollisuus häviävän pieni) ja ehkä jopa loukkaantua kirjotuksistani, en tiedä. Kirjoittelu olisi vapauttavaa ja mukavaa, mutta toisaalta mahdollisuus siihen, että ajatukseni paljastuvat vahingossa ei tunnu mielekkäälle. Pohdin, että pitäinkö päiväkirjaa, mutta en taida uskaltaa tehdä niinkään. Parasta pitää ajatuksensa oman mielen sopukoissa, siellä ne ovat varmassa turvassa.
Tänään oli töissä lyhyt päivä, pääsin jo kahdelta. Ylipäätään tämä viikko on tuntunut tosi lyhyeltä ja mennyt nopeasti (mikä on tietysti hyvä asia). Hassua, että ensi viikolla elämme jo ensi vuotta! Kävin tänään todennäköisesti tämän vuoden viimeisellä ratsastuksella. Mentiin pitkästä aikaa kentälle. Vettä satoi ja kenttä lainehti, mutta koska en ole taas päässyt ja seuraava mahdollinen ratsastus on sitten sunnuntaina (eli ensi vuonna), niin tahdoin kuitenkin mennä, vaikka sadevaatteita ei ollut matkassa. No kastuin ihan läpimäräksi, mutta tamma oli mainio! Turhan reipas, mutta kuuliainen kuitenkin. Ratsastelin niin kauan, kunnes vaatteet oli ihan läpimärät. Siihen lopetettiin, etten tulisi kipeäksi uuttavuotta vasten. Ilma kun oli niin karsea, sai Donna jäädä talliin.
Kotiiin saavuttuani mentiin siipan kanssa poikkeamaan kaupassa. Muru aikoo siirtyä kasvislinjalle terveydellisistä syistä, joten siltä osin uudistimme jääkaappia. Itse en aio lähteä tähän ruokaremonttiin, mutta tulee varmasti tehtyä ihan tosi vähän ruokaa, kun kukaan ei enää syö sitä kanssani. Toisaalta se varmasti myös säästää rahaa ja myöskin hukkaan menevää ruokaa, näin uskoisin. Luvassa on tänään saunominen, siideri ja suklaata, sekä sipsejä. Mahtaisiko sitä vaikka katsoa jonkun elokuva tänään illalla. Eilen (tai toissapäivänä) tuli telkkarista The Pianist. En ole koskaan sitä nähnyt, koska olen kuvitellut, ettei se elokuva kiinnosta minua, mutta aloin vahingossa seuraamaan sitä telkkarista. Elokuva oli ihan todella hyvä. Pidin ihan hirveästi siitä, sillä olen aina ollut tosi kiinnostunut Auscwitzista ja tuosta ajanjaksosta. Musta oli myö kiva, että noinkin melankolisella elokuvalla oli onnellinen loppu.