Jopas on viikko mennyt nopeaan! Vasta vähän aikaa sitten ummistelin silmiäni aamulla maanantaina ja pohdin, että pitkä viikko edessä ennen viikonloppu vapaata. Nyt tuntuu, että nämä pävät on ihan vaan soljuneet läpi sormien. Tarkemmin ajatellen koko tämän vuoden alku (puhumattakaan koko viime vuodesta!) on myös mennyt ihan älyttömän nopeasti. Päivä alkoi tänään ajoissa erään tapaamisen merkeissä, josta suunnistin suoraan töitä kohti. Työpäivä meni hirmuisen sutjakkaasti, tosin on sitä hommaakin sen verran, että vaikka ei asiakkaita olisikaan, niin työtä kyllä riittää. Koirat sai tuon aamuisen takia jäädä kotiin. Muru suuntasikin kulkunsa Pk- seudulle heti aamusta.
Kotiuduin tänään kaupan kautta suoraan, sillä tallinomistaja oli luvannut hoitaa Donnan tänään. Kaupasta rentoutumiseen tarttuikin pari siideriä ja hyi, kuinka paheellista: tupakkaa. Olin iloisesti yllättynyt, kun avasin kotiovemme, kun sisällä oli aivan hiirenhiljaista! Kuuntelin jo rapussa, aiheuttaako saapumiseni haukkumisen, niin kuin silloin, jos minä tai mieheke olemme olleet kotona (tällöin haukku kuuluu, kun olen vasta hissiltä kävelemässä kotiin, fiksuja elukoita, tietävät askeleeni, mutta niin myös Nuppu tunsi vanhassa asunnossani autoni äänen ja katsoi aina ikkunasta, kun saavuin pihaan). Niin oli iloisia koiria, kun lähdettiin suoraa tietä ulos. Tämä oli yksi niistä harvoista kerroista, kun koirat ovat n. 8 tuntia kotona yksin, sillä ne ovat mulla yleensä töissä mukana lähes aina.
Kun kotiuduttiin ja sain ruuan uuniin ja sidukat jääkaappiin laitoin saunan päälle. En kyllä koskaan ikinä enää suotu asumaan asunnossa, jossa ei ole saunaa! Olen aina tykännyt saunoa ja entisessä asunnossani mua harmitti, kun oli vain taloyhtiön sauna, joka oli aina ihan liian kuuma ja siellä sai aina pelätä että saa jonkun yök jalkasienen… olin niin onnellinen, kun ostin saunallisen asuntoni, jonka saunaa saan käyttää ihan niin kuin tykkään ja ihan koska vain.
Saunan ja suihkun puhtaana istuksin nyt tässä koneen ääressä, vieressäni nuorempi koirani, joka niin autuaana tuhisee tuossa uniaan. Kyllä on huomannut, että kotona olivat koko päivän, kun mihinkään ei saa mennä ilman, että joku seuraa. Rakastan näitä rauhallisia koti-iltoja silloin tällöin, vaikka vähän ikävä hiipiikin mieleeni (menen vasta lauantaina itse mieheni perästä samaan määränpäähän). Saa nähdä miten yöllä, saanko nukuttua, kun pelkään vähän pimeää ja mut on varusteltu niin mahtavalla mielikuvituksella, että saan itseni pelkäämään pienintäkin rapinaa (joka tosiasiassa yleensä johtuu varmastikin linnuista). Nyt siirryn viettämään iltaa takaisin töllön ääreen ja taidanpa syödä myös vähän suklaata! 🙂