Johan nyt, tajusin äsken, että tässä on kulunut 8 viikkoa yhtäkkiä. Mun on kauheen vaikee tajuta, kuinka nopeesti tää aika oikeesti menee. Mä vaan niin kovasti odotan aina sitä seuraavaa palkkapäivää (turhaan tosin, raha tulee ja samantien se menee), että päivät menee sitä aina odottaessa. Vapaapäivät menee äkäseen…
Just kelailin tossa yks päivä tätä meidän kulunutta talvea Donnan kanssa. Me ollaan tehty taas uus läpimurto, tullaan toimeen paremmin ja paremmin vuosi vuodelta. Lisäksi tietysti tämä mun kohonnut mieliala on saanut mut aivan kummallisen hyvälle tuulelle (mitä nyt satunnaset hetket saattaa unohtua) ja se on taas vaikuttanut positiivisesti myös muihin asioihin.
Stressiä on valtava määrä ja kesälomaa oikeastaan jo odottelen (jep, melkoinen opportunisti, vai mikä se olikaan), että pääsis oikeen hermoja lepuuttamaan. Samalla odotan sitä, että pääsen uimaan järveen, saan katsella auringonlaskua ja nauttia siitä, että oon vaan ilman mitään kiirettä minnekään. Oikeastaan ensimmäistä kertaa vuosiin taidan jopa nauttia hieman tästä mun elämästäni. Olen kehittynyt ratsastajana huimasti. Mulla on hieno hevonen (ihan sama mitä kukaan muu sanoo), jonka kanssa oon saanut kasvaa tän yli kolmen vuoden ajan. Mulla on ihanat elämät ja mies, joka välittää musta virheineen. Mulla on oma asunto, jossa mun on turvallista olla. Kaiken tämän kanssa, taidan olla rikkaampi, kuin yksikään lottovoittaja tai miljonääri.
Päivä 18: Tunteet
Kiwi<3Nikke