Jep, kesä on vasta alussa ja mä olen saanut näistä överi lämpimistä ilmoista jo tarpeekseni ja odotan jo syksyä. Kaikki
Nuppu kahlailemassa
lomat sun muut on vielä pitämättä, mutta voi jeesus, kun nämä ilmat vie täysin toimintakyvyn! Ulkona, kun viettää hetken, niin kohta jo särkee päätä ja oksettaa. Mikään vaatetus ei ole riittävän vähäinen, vaan tuntuu, että pitäisi ihan alasti olla, jotta edes vähän viilentyy.
Poikkesin päivällä myös laitumella, kun en nyt ole muutamaan päivään käynyt ja ei sinäänsä ollut mikään ihme, että suurin osa hevosista makasi pitkin pituuttaan kyljellään laitumella. Donna antoi tulla ihan viereensa ja nojata itseensä. Laittoi vielä päänkin syliin ja siinä sitten hetki makoiltiin molemmat laitumella. Täytyy sanoa, että tuossa hetkessä oli jotakin taikaa, tai siltä se ainakin tuntui. Koin valtavan sykähdyksen sydämessäni onnesta tuona hetkenä ja samalla mulle tuli niitä smaoja ihania hetkiä mieleen entisen hevosen kanssa. Tuntuu siltä, että pikkuhiljaa olen saavuttamassa Donnan kanssa tuon saman fiiliksen, mikä silloin joskus oli. Töitä on tehty paljon ja itketty niin onnesta, kuin surustakin, mutta nyt on vihdoin jotain näkyvää luottamuksen suhteen saavutettu. Vaikka en olisi halunnut, oli tamma kuitenkin saatava ylös, jotta sain myrkyt laitettua, haavat katsottua ja kokeiltua jalat yms. Kaikki tuntui olevan ok, paitsi, että toinen silmä rähmii. Täytyy huomenna ottaa putsaustarvikkeet mukaan.
Huomenna olisi myös tiedossa sitten mahdollinen lintsi reissu, mutta jokatapauksessa Stadiin on mentävä sen erään asian vuoksi. Jännittää jo valmiiksi aika paljon…
Tämä loppupäivä on pyhitetty kirjalle ja laiskottelulle, ei näillä helteillä muuhun kykene!