Eilen koitti päivä, kun äitini uusi pentukoira muutti heidän talouteensa. Ryntäsinkin sitä heti katsomaan tallin jälkeen.
Reta
Pentu on Saksanpaimenkoiran ja Belgianpaimenkoiran sekoitus (täysi vahinko) ja nimeltänsä Reta. Se on 8 viikkoa vanha ja aivan ihana karvakasa! Koska mulle ja murulle tuli pienet väärinymmärrykset puolin ja toisin, lähdin vanhemmilleni yksin ja noukin pikkubroidin kyytiin (joka muutti tähän samaan kaupunkiin muutama päivä sitten). Äiti olikin vielä ratsastamassa, kun saavuttiin ja kävinkin Möhkiksen ja Nupun kanssa sitten lenkillä. Molemmat paahtoi eteenpäin ihan hirveetä vauhtia ja nauttivat siitä, että saivat olla luonnonhelmassa.
Jonkun aikaa odoteltiin, kunnes äiti ja pentu saapuivat. Möhkis ei haukkunut, tai murissut Retalle ollenkaan. Ne alkoivat lopulta leikkimäänkin keskenään, kunnes leikki äityi hieman liian rajuksi ja Möhkis onneks alkoi komentamaan pentua. Se on niin paljon isompi jo nyt, kuin 2,3 kiloinen Möhköfantti.
Ennen mökkireissua kävin ratsastamassa aamusella. Oli tarkoitus mennä vääntämään koulua kentälle, mutta mua alkoi ihan järkyttävästi laiskottaa ja suuntasinkin maastoon. Meillä olikin ihan tosi kiva reissu. Vähän rauhalisempi, kuin eilen. Ravailtiin reippaasti ja laukattiinkin taas siinä samassa kohdassa. Mentiin melko reippaasti, mutta kuitenkin yhteisymmärryksessä. Niin myöskin pysähdyttin siinä just, missä meinasinkin. Alan olemaan melko tyytyväinen meidän väliseen luottamukseen.