Kun tämä viikko alkoi, tuntui ettei se koskaan lopu. Olin väsähtänyt töissä ja työpäivät olivat hiljaisia, joka toi oman harmittavuutensa asiaan. Kuitenkin huomaan, että tämäkin viikko on taas loppumaisillaan. Mulla on pitkästä aikaa viikonloppu vapaata. Huomisen piti olla vapaata myöskin tallilta, mutta koska hoitajan auto on mennyt rikki, niin menenkin itse. Se on kyllä ihan mukavaa, että pääsee rauhassa touhuilemaan kerrankin niin, että on aikaa. Illat on tulleet tosi valoisiksi ja mulla on ihan himpun verran huono omatunto siitä, etten jaksa ratsastaa iltaisin. Tiedän, että huonon omatunnon on oikeastaan turhaa. Harrastamisen pitää tuntua miellekäältä ja mukavalta. No, ehkä kun tästä tämä kevät etenee piristyn ja jaksan töidenkin jälkeen ratsastella.
Työpäivä meni tänään tosi nopeaan ja oli ilo huomata, kuinka paljon ihmisiä tänään kävi. Oli ihan pikkusen jopa melkeen kiirus. Autoin monessa asiassa apua tarvitsevia ja kerroin taas vinkkejä eläimen kanssa selviämiseen niitä kaipaaville. Äitin uusi pentu Reta on kyllä niin ihana! Se kävi taas tänään tuolla liikkeessä meitä ilahduttamassa. Möhkis jopa leikki Retan kanssa. Ikävä kyllä Reta on jo nyt 9 viikon iässä niin iso, että leikkiä on vahdittava ja laitettava peli poikki siinä vaiheessa, kun Reta alkaa liikaa hyppiä.
Meillekin on tulossa ”perheonnea”. Olen jo jonkun aikaa miettinyt kolmatta koiraa. Bullterrieristä olen pitkään haaveillut, mutta saattaa olla mahdoton yhtälö tun pikkukoiran kanssa, jos tuleekin jotaan. Ne omaavat kuitenkin aika tiukan luonteen, vaikka ystävällisiä ovatkin. Lisäksi rakkaani armaani ei innostunut tuosta minun rakastamastani rodusta. No, päädyimme sitten lopulta dobermanniin. Olen jo valinnut kennelin, josta koiran aiomme ottaa. Aikataulu ei ole kiveen hakattu, joten säästetään ensin raha ja lähdetään sitten selvittelemään pentutilannetta.
Laiskottaa siinä määrin, että jätän tämän nyt oikolukematta. Toivottavasti ei ole kauhean raivostuttavaa lueskella.