No niinhän se on, että kun kerrankin saisi nukkua ja herätä rauhassa, niin et kyllä saa!
Hiski soitti aamulla, kun oli päässyt autolle, että se on jäänyt sen kanssa jumiin tohon hiekkakentälle (mä sanoin eilen, kun ajettin siihen: ”älä aja siihen, kun se jää jumiin”… kiskoin siinä sitte vaatetta päälle silmät ristissä ja katselin ikkunasta, kun pari ystävällistä naapuria yritti auttaa, mutta auto heilahti kerran ja siihen jumahti. Toinen mies oli niin mukava, että vei sitten Hiskin töihin.
Itse en viitsinyt enää edes yrittää unta, koska yleensä en sitä sitte heräämisen jälkeen enää saa. Varsinkaan, kun jo kävin ulkonakin kaikenlisäksi. Ihana paska- ja loskakeli taas, tässähän ihan masentuu…
Iskä tuli puolenpäivän maissa koittamaan mun kanssa auton irrotusta, lapioitiin lunta ja laitettiin hiekkaa ja vaikka mitä. Peruutin, hytkytin, ajoin eteenpäin, mikään ei auttanut, renkaat vaan suti.
Iskä ei uskaltanut pakulla parkkikselle, koska todennäköisesti senkin auto olis sitte ollu jumissa. Iksä vei mut sitte käymään agrissa, että Donna sai ruokaa ja äiti lupasi käydä ruokkimassa tamman illalla, kun pääsee töistä.
Itse vietin sitten erittäin tehokasta päivää mm. pelaten (lähestulkoon koko päivän) ja pesin myös pyykit, kun kerrankin oli aikaa. Vähän koitin myöskin paikkoja siistiä. Olisin vienyt koiratkin sateesta huolimatta vähän pidemmälle lenkille, mutta Möhkiksen kurapukua ei löytynyt mistään, joten idea sai jäädä sikseen. Noi on semmosia kurapossuja oikeen aina, kun niitä on tämmösillä keleillä ulos vienyt, että joutuu aina pesemään ja sitäkös noi inhoo…
Just, kun alkoi tuntumaan siltä, että tää on jotenkin tuhoontuomittu tää päivä, olinkin saanut yhdestä paiikasta sähköpostia, jossa näytettiin sen yhden salaisen asian osalta tavallaan vihreää valoa. Vaatii vaan vähän järjestelyä ja täytyy soitella muutamia puheluita, että homma saadaan käyntiin. Se sai mut erittäin jännittyneeksi ja iloiseksi, koska mun uurastuksella on selvästi ollut vaikutusta! Sain myös sähköpostia eräältä vanhalta ystävältä, jota en ole muutamaan vuoteen nähnyt, oli mukava kuulla siitäkin.
Ilta siis itsessään muutti suuntaa toiseen. Autoa täytyy koittaa vielä illemmalla, jos vähän pakastais, niin ei ois niin sohjoa toi pohja. Tai sitte pitää laittaa vähän mattoa renkaiden alle tms. No enivei, ei kuitenkaan harmita enää oikeastaan yhtään, ainoastaan jännittää, mitenköhän sitä malttaa nyt töissä olla, kun on vaan niin häkeltynyt.
Toivottavasti voin tämän erittäin salaisen asian julkistaa mahdollisimman pian, toistaiseksi tästä ei moni vielä tiedä, koska olisi tosi riskaabelia puhua siitä liikaa, kun mikään ei kuitenkaan ole vielä ihan varmaa.
Hui kamala!!!!!! DX